Aurinkomäelle punaisten muistomerkki

30.01.2018

Suomen sisällissota käytiin 27.1.-15.5.1918. Vajaassa neljässä kuukaudessa kuoli n. 38 000 ihmistä, joista yli 27 000 oli punaisella puolella. Suurin osa punaisista uhreista menehtyi vasta sodan päättymisen jälkeen. Sodassa kaatuneiden valkoisten muistomerkki Keravalla jo vuodesta 1939 alkaen, punaisten muistomerkkiä on Keravalle toivottu pitkään.

Nyt muistomerkki löytyy, kun Aurinkomäellä paljastettiin juhlallisin menoin muistokivi 30.1.2018.

Tilaisuudessa SDP Keravan puolesta puheen piti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Samuli Isola.

Puhe 1918-muistomerkin vihkiäistilaisuudessa Keravan Aurinkomäellä 30.1.2018

Sun taistosi on tauonnut
Tääl elon myrskysäällä
Nyt ikirauhan saanut olet,
Ja levon rauhan ikuisen.
Tämän suruviestin, omaisten tuskan, kyyneleet ja suuren kaipauksen kertoi Työmies-lehden etusivun kuolinilmoitus lauantaina 9. helmikuuta. Nuori elämä oli katkennut vain kymmenen päivää aiemmin tammikuisena torstaiaamuna. Hän oli yksi niistä Keravaa puolustaneista punaisista, joka oli antanut henkensä Porvoon suunnasta saapuneiden valkoisten hyökkäyksessä 31.1.1918.

Suuriruhtinaskunta Suomi oli tehnyt pitkän matkan saadakseen oikeuden itse päättää omista asioistaan. Työväki oli myös nostanut päätään, vaatinut köyhälle kansalle vapautta, oikeutta. Yhdessä kansa loi tulevaisuutta, rakensi huomista, haki yhteistyötä, vaikka muutoksen suunnasta kiisteltiin, väiteltiin, taisteltiinkin. Aika oli matkalla kohti parempaa. Vuosi 1917 kumosi tsaarinvallan, muutti maailmansodan kulun, toi Suomelle ensimmäisen lupauksen sarastavasta itsenäisyydestä.

Mutta auringonnousun tielle alkoi kasvaa ohdakkeita, ilmestyä juoksuhautoja. Valtalaki, jolla eduskunta oli julistanut itsensä korkeimman vallan haltijaksi, kumottiin porvareiden ja väliaikaisen venäläishallinnon toimesta. Syntyi lakkoja, elintarvikekeinottelua, hinnat nousivat, työttömyys paheni, viljantuonti loppui, järjestysvalta romahti, perheet joutuivat mierontielle. Rintamalinjat syvenivät, radikalismi lisääntyi molemmilla laidoilla, järjestyskaarteja ilmestyi, aseistauduttiin salaa, valta oli vapaana, vallankumous kuin itänaapurissa vai ei? Kun porvarillinen senaatti julisti Suomen itsenäiseksi 6.12.1917, tiedettiin, että vuosi 1918 ei luvannut hyvää. Kansa oli jo repeytynyt kahtia. Punaisiin ja valkoisiin ja heihin, jotka joutuivat tahtomattaan vedetyksi ajan pyörteeseen.

Tammikuun lopulla 1918 kylmä viima puhalsi Suomen yli, alkoi sota. Keravan taistelu oli sodan ensimmäisiä yhteenottoja. Taisteluun jouduttiin puoliksi varkain, kokemattomina. Sen taistossa menetti henkensä moni valkoinen hyökkääjä ja punainen puolustaja, mukana kuolleissa oli sodan tunnetuimmaksi naisuhriksi noussut Punaisen ristin sairaanhoitaja Ida Savolainen. Valkoisten vetäydyttyä hävinneinä lähtivät etelästä tulleet lentävät punaiset kostojoukot liikkeelle, kauhein tuloksin. Työmies-lehti 5.2. ”Torstaina murhasivat lahtarit Keravalla vangiksi ottamiaan punakaartilaisia sekä erään Punaiseen ristiin kuuluneen sairaanhoitajattaren. Nämä teot kiehauttivat työläisten punakaartilaisten mieltä siinä määrässä, että ryhtyivät tekoihin, joita olisi kaikin mokomin täytynyt välttää. Tapahtuman johdosta toimitetaan parhaillaan tutkimuksia.”

Moni oli lähtenyt Keravalla kaartiin rakentamaan työläisille tulevaisuutta, vastustamaan vääryyttä, nostamaan työväkeä valtaan, puolustamaan oikeutta olla ihminen, saamaan perheelleen leipää. Mutta kun sota on alkanut, se ei anna armoa, se repii ihmisestä irti pedon. Kansa kävi kiväärein, pistimin, kuularuiskuin, srapnellein omaa kansaa vastaan, veli veljeään, sisko siskoaan vastaan. Ilma oli sakeana ruudinsavua, kostoretkiä, rosvojoukkoja, verihurttia, hurmetöitä. Kauhuja tehtiin kansan nimissä ja silmien edessä, lehdet kiihkoilivat punikeista ja lahtareista, viha täytti silmiä, mustutti sydämiä. Armoa ja ihmisyyttä esiin nostaneet äänet katosivat liian usein tuuleen.

Samaan aikaan Keravalla ja koko Tuusulassa elettiin kahden kuukauden ajan rauhallisempia aikoja. Porvarillisten hallitsema kunnallishallinto oli muutettu punaisten hallitsemaksi kunnallisneuvostoksi, johtajanaan työmies Erik Hamberg. Mukana oli myös porvarillisia edustajia, kuten tehtaanjohtaja K.M. Peltonen. Nimismies Moring oli korvattu sovittelevana tunnetulla työväenmiehellä Aarne Männiköllä. Mukana ajan pyörteissä olivat myös he, jotka elivät juuri tällä paikalla 100 vuotta sitten. Tällä mäellä sijaitsi punakaartin päämaja ja juuri tällä kohtaa asui talossaan työväenjohtaja Robert Kyöri, joka oli vetäytynyt syrjään jo ennen sotaa syrjään, kun aseet alkoivat peitota kynää.

Keravalaisia oli samaan aikaan tulessa rintaman eri osissa kymmenittäin, sodan edetessä yhä hurjemmaksi. Eniten keravalaisia punakaartilaisia kaatui maaliskuun 16.3. Länkipohjan verilöylyissä. Sodan loppu alkoi häämöttää. Huhtikuun 19. valkoisten avuksi tulleet saksalaiset tulivat radanvartta pitkin tyhjentyneelle Keravalle.
Kolmen kuukauden päästä sodan alusta, kun keväimet jo kukkivat, sotatoimet olivat tauonneet koko Suomessa, valkoiset olivat voittaneet. Alkamassa oli historian suurin puhdistus, tuhansien ja taas tuhansien ihmisten hengen vaatinut jälkiselvittely. Keravalla koston kovimmat kierteet koettiin toukokuussa, kun ihmisiä vietiin kotoaan ja teloitettiin. Vihan aika oli kova. Keravalla sota vaati noin 80 punauhria, heistä viimeisimpien joukossa vankileiriltä vuoden lopussa vapautunut, sotatoimista syrjässä ollut Robert Kyöri, Keravan komeimpien viiksien omistaja, hän, joka omisti tällä kohtaa tontin, jolle antoi nimeksi Aurinkomäki.

1939 pystytettiin muistomerkki Lapilanmäelle muistamaan vuoden 1918 valkoisen puolen keravalaisia uhreja. Siihen hakattiin valkoisten uhrien nimet, heidän jotka olivat joutuneet elämällään lunastamaan sen, kun väkivalta oli kiehunut Keravallakin alkutalvesta yli. Lapilanmäen taistelupaikoilla sijaitseva Pro Patria -muistomerkki on ollut pian 80 vuotta ainoana muistuttamassa meitä sadan vuoden takaisista hirmuisista tapahtumista - ja nostanut esiin sen vaikean vuoden yhtä totuutta. Historia on kuitenkin monisyistä, ja ihmiset ovat tehneet silloin omia valintojaan, omista lähtökohdistaan. Osa lähti punaisten tai valkoisten joukkoihin mukaan omasta halustaan, moni muiden johdattamana, moni astui myös sivuun näistä tapahtumista, mutta joutui kokemaan kaiken sen, minkä toiset olivat saaneet aikaan. Koteja rikkoutui, unelmia särkyi, syntyi avohaavoja, jotka eivät kaikkialla ole vieläkään arpeutuneet.

Tänään täällä, tässä vihittävä uusi muistomerkki on muistutus meille tästä hurjasta ajasta, se muistuttaa meitä siitä, mitä Keravalla on sata vuotta sitten tapahtunut. Se ei saa kuitenkaan olla vain muistomerkki, joka jakaa ja nostaa esiin ihmiset sen mukaan, kuka on taistoissa tai terrorissa kuollut. Muistomerkin tulee kunnioittaa ja muistaa kaikkia niitä, jotka joutuivat siinä ajassa kokemaan sitä mitä kokivat.

1918 - vapaus, tasa-arvo, ihmisyys - kuinka tärkeitä pronssilaattaan valetut arvot ovatkaan! Ne kertovat, kuinka ihmisarvo yhdistää kaikkia. Ne kehottavat kuuntelemaan, keskustelemaan, tekemään yhdessä parempaa maailmaa ja huomista. Ne julistavat: Ei koskaan enää sotaa!

Tänään on aika ymmärtää, aika lyödä kättä, aika rakentaa yhdessä, aika löytää yhteisiä teitä.

Kun esi-äitimme ja -isämme nyt katsoisivat sitä Keravaa, missä nyt elämme, he huomaisivat, kuinka moni asia tullut paremmaksi. Sen ovat rakentaneet ne sukupolvet, jotka nousivat tuosta vaikeasta vuodesta ja lähtivät uudelleen yhdessä rakentamaan kerran rikkoutunutta. Sen ovat rakentaneet sukupolvet heidän jälkeensä. Heidän ansiostaan meillä on oikeus olla itsenäisiä suomalaisia, itsenäisiä keravalaisia, kiitollisia ja ylpeitä siitä työstä, jota edeltävät polvet ovat paremman huomisen eteen tehneet. Nyt on meidän vuoromme kantaa soihtua.

Kiitos teille, toverit, kiitos äidit ja isät!

14.11.2018Kaisa Niskanen jatkaa Keravan Demarien puheenjohtajana
22.10.2018SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja vaihtuu, Anne Karjalainen ei asetu ehdolle
12.04.2018Kaupunginjohtaja Keravan kehittäjänä
30.01.2018Aurinkomäelle punaisten muistomerkki
10.12.2017Puurojuhlassa ennätysmäärä lapsia
10.12.2017Antti Rinne vieraili Keravalla
26.11.2017Kaisa Niskanen Keravan Demarien puheenjohtajaksi
15.11.2017Keravan Demarien syyskokous
14.11.2017Terveyskeskusmaksujen poistaminen
31.05.2017Isola kaupunginhallituksen nokkamieheksi

Siirry arkistoon »